Ilman käytännön tuntumaa orkesteritoiminnan sisäiseen kemiaan ei kukaan maassamme vakavasti ajattele olevan mahdollista aloittaa uraa kapellimestarina. Esimerkkejä ovat mm. kollegat Schneevoigt, Hannikainen, Berglund, Kamu, Saraste, Oramo ja Inkinen. Osmo Vänskä ei ole poikkeus tästä.

Kymmenvuotiaana hän aloitti klarinetinsoiton opintonsa Kotkan seudun musiikki­opistossa Terho Koljosen oppilaana ja jatkoi niitä myöhemmin Paavo Lempisen ohjaamana. Siirryttyään Sibelius-Akatemiaan sai hän opettajakseen Radion sinfoniaorkesterin sooloklarinetistin, Sven Lavelan, joka vieläkin muistetaan sen aikaisilta radion äänitteiltä kultivoituneena ja taidoiltaan moitteettomana muusikkona, joka Akatemian lehtorina koulutti suuren joukon maamme eturivin klarinetisteja merkittäviin tehtäviin maamme orkestereissa.

Karl Leister, Berliinin filharmonikkojen 1. klarinetisti merkitsi hänelle vuonna 1974 tärkeän taiteellisen oivalluksen avautumista; voimme kutsua sitä opettajan luomaksi taiteelliseksi heräämiseksi. Vaikka Osmo Vänskä toimi Turun kaupunginorkesterin klarinetin äänenjohtajana vuosina 1973-1976 ja Helsingin kaupunginorkesterin varaäänenjohtajana 1977-82 on kuviteltavissa, että Leisterin vaikutus ja vuodet orkestereissa valmistivat Osmo Vänskä muusikkona siihen, mitä hän nyt edustaa: mm. hän jatkaa Minnesotan orkesterin ylikapellimestarina vuoteen 2015 asti.